Raunioilla - Moonsorrow

Kuun viel varttuessa

Kulki kuiskaus pll veen kaukaa

Aallot levotonna livt

Vasten sateen pieksem rantaa

Kauan hiljaisia lienneet

Salot alla pohjoisen taivaan

Vain yksininen vire tuulen soi

Keihs karhunkaatajan

Maassa saaliin vierell vartoi

Vaiti suurta laivaa saapuvaa

Ei kukaan tiennyt nhd sarastukseen

Ja piv laski taas

Kuulkaa huuto korppien

Halki taivaiden

Nin saapuu tuho jumalten

Maailmaamme

On tullut se aika jolloin auringon pyr

Veren vuodatuksesta katkeaa

Liput kauniit liehuen

Airut rantakiville astuu

He miekoin meit tervehtivt

Vapaudesta puhua saavat

Loimet vieraat yllns

Puiseen ristiin veriveli tarttuu

Hn suden mahdin mielii taltuttaa

Keihs karhunkaatajan

Vastaan krmekielt nyt nousee

Ja iskee lpi kurjan sydmen

Vaan eivt sankarit en nouse raunioille

Ja laulumme tuuli vie

Kuulkaa suru metsien

Halki aikojen

On pyht kivet kaadettu

Ja kansa voipunut

Valtaa kuoleman sylist

Uhmaa ters vlkkyen

Tuoni ksiss jumalten

Maine miehen ikuinen

Jo syttyvt nuo soihdut, ne ruumiit krventvt

Ja syyttmien sielut tuomitaan

Kuinka riistvt he jumalat nyt viereltmme

Vaikenevat tuhannet edess murhaajan

Kirveenkuva rinnalla

Karhun lailla taistellen

Ukon voima sydmess

Viel kaatuu viimeinen

Under the growing moon

There drifte