Jotunheim - Moonsorrow

Nuo valkoiset kentät tätä maata hallitsevat

Jään välkehtiessä hiljaa itkevät

Kaiken kuolevaisen ajat muistavat

Halki pohjoisen kirkas taivas siintää

Metsän huuruun saattaa kylmällä sateellaan

Tähdet taakseen kätkee, meren tuleen sytyttää

Ukkosellaan vuoriakin vavisuttaa

Päivät seisauttaen öisin raivoten

Kauan ovat pilvet kulkeneet

Rauhatta vetten päällä velloneet

Jos taivaankannen liekki nyt roudan sulattaa

Meitä vain riepottaa virta mukanaan

Nuo valkoiset kentät yötä häikäisevät

Hiljaiset jättiläiset jäästä ja kivestä

Maan kylmän kauniin saa tuuli hajottaa

Ja ikuinen virta lumena sataa

Lakeudet ainiaan vailla asujaa

Tahtoonsa jääkylmä tuuli maan kauniin taivuttaa

Kaukana viima pilviä ajaa

Kallioihin suruisat säkeensä kirjoittaa

Taivas eksyttää väsyneen vaeltajan

Jonka valkoinen tyhjyys lopulta maahan kaataa

Niin kiroavat jättiläiset jäästä ja kivestä

Ei tästä kukaan käy

Vaikka puut tuhkaksi palaisivat

Vaikka ranta karkaisi veden taa

Ei tätä maata voi ihminen omistaa