Iltatähden rusko - Viikate

Ystävä kallis täällä piilossa mulla, syrjässä sykkysydämen

lämmön se antaa, suuret huoletkin kuulla, vängällä väen vaatii vaivaisen

Ruskeat silmät niinkuin tähtöset loistaa, loistaa ja matkaa johdattaa

ja väsyneenä vasten olkaansa saa kuin saakin levolle torkahtaa — torkahtaa

Kun köynnökset kaartuvat päittemme ylle, tuulilta toisilta suojaamaan

vaivoiksi äityneet harmitkin kyllä, saatetaan autetaan alle maan

Niin ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon

niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin — tarhoihin

Joskus jos matkani arjeksi eksyy, ryhtiä suorempaa tapailen

on turva ja lohdutus hetkessä täällä, syrjässä sykkyräsydämen

Siis ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon

niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin

ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon

niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin — tarhoihin