Sinuun minä jään - Vesala

Koivun huminaa

Kuulen kun toukokuussa

Nurmella makaan

Jokaisen kevätlaulun

Osaan ulkoa

Ja yksin laulan

Kotiinpäin kun kuljen

Milloin huomasin

Sä tartuit käteen

Jota tuskin ojensin

Ja pian toinen siinä

Vierellä makaa

Etsii siitä samaa

Pientä neliapilaa

Sen antaa lyhyt kesä

Sinuun minä jään

Me pilvien patsaita vain jäljennetään

Mutta ne muttuu

Katoaa niin nopeaa

Ja piirustukset jäävät kesken

Niin kuin mekin ilmaan piirrytään

Sinuun minä jään

Sinuun minä jään

Kun kevät lauluja

Ei lauleta enää

Sitten kun kuivuneet

On juhlaseppeleet

Pöydät on siivottu

Ja vieraat menneet

Koitan kiiruhtaa

Pilvien patsaat jälleen

Muuttaa muotoaan

On vielä hoitamatta

Monta asiaa

Mutta miksi en voi

Muistaa ainoatakaan

Sä teitkin maailmasta

Kauniimman elää

Nään taivalla

Kun putoo tähti pimeään

Jos mekin kerran täältä

Samoin kadotaan

Kuin tähdenlennot avaruuteen

Sinua en aio unohtaa

Sinuun minä jään

Sinuun minä jään