Sieluni kaltainen - Samuli Edelmann

Olen ohittanut kukkulan ja radan penkereen

Sen kohdan, jossa loppui leikit lapsuuden

Nuoruus on pullo pakkasella, kuumaa humalaa

Hioutuen, kipunoiden

Olen matkalla sun luoksesi, kun perille mä tuun

Pyydän, riisu takkini pois varoen

Minä olen luojan veistos, mutta keskeneräinen

Hioutuen, kipunoiden

Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu

Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu

Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen

Olen rakastanut elämää, sen tuulen huminaa

Syli auki juossut vastaan sitä ahmien

Syöksynyt sen virtaan, halveksien kuolemaa

Hioutuen, kipunoiden

Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu

Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu

Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen

Olen kiristänyt lankaa syntymästä kuolemaan

Olen piiloutunut perkelettä, vuoroin jumalaa

Ota minut vastaan, ota minut nyt

Hioutuen, kipunoiden

Käy kauniimmaksi päivät, ne kirkkaammiksi hankautuu

Käy vahvemmaksi päivät, ne kaatuessaan voimistuu

Kun minusta hioutuu vähitellen sieluni kaltainen