Epilogi - Ruoska

Kun toivo yöhön haihtuu

jäljelle jää kaipuu

näänkö teitä milloinkaan

On aika taival jättää

päivä raskas päättää

varjot mua jo odottaa

Solut kivusta huutaa

ruumiin tuska mielen huumaa

outo virus veren saastuttaa

Ei kärsimystä enää

iskurin taakse vetää

otsaluun luoti lävistää

Kesken jäi niin paljon

tauti voitti tahdon

jaksa en nyt huomiseen

Kohta saan mä rauhan

syvyydessä haudan

tää on kirje viimeinen