Celeste - Pyhimys, Eva + Manu

Voiko pimeä itseensä imeä, tarmolla tarpoo ku taivasta tuumii

Sielut ne rakastuu eikä ruumiit, en tiedä unohdinko sen vai eiks sul ollu nimeä

Elämä on kolme tonnii, sä oot vesieste, sä sait mut aina jatkaa,

aina jättää kaiken kesken

Kun kuvitelmissamme pelataan taas tusinoita, ku kiillotan sun tummuneita

lusikoita

Ja mitä vähemmän susta mä muistan sen täydellisempi mun mielessäni oot

En ees tiedä ootko nainen vai huume, mut tiedän että vielä tähän kaipuuseen

hajoon

Hyvät tytöt menee taivaaseen, mut pahat muijat pitää hauskaa

(Celeste)

Kirjotan riimejä, kuuleeks kukaan niitä, ne kysyy mitä siitä, ettei mikään ikin

riitä

Tää on ku heroiinii, ei kovin puhdasta, en erota kipua enää aistien juhlasta

Maanantai mustaa ja rakastun perjantaina, timanteiksi taivaalle muistot on

vieny aika

Luvas satatuhat mustaa joulua, yhen illan kaksoiselämänkoulua

Jaksan vaan voimalla seuraavan elämyksen, sen seuraavan merkityksettömän

selätyksen

Mul on joku muisto siitä mitä etin, sun kuva jonka kadotin kun itseäni petin

Ei kelaa elämää, ei kelaa kuolemaa, vaan olemassa täällä ollaan

Hyvät tytöt menee taivaaseen, mut pahat muijat pitää hauskaa

(Celeste)