Kiitos - Pete Parkkonen

Lasken lampaita tuhansiin

Ne ajan omiin aitauksiin

Sinne jään jumiin

En tiedä

Mikä unta tai totta on

Ei, vain varjoina

Jotka piirtää miehen päättömän

Huoneen seinään

Tähdet ja kuut sammukoot

Kaiken sä kestät

Kuin vuori oot

Kiitos kun siinä sä oot

Tähdet ja kuut sammukoot

Sä kannattelet vaikka et jaksaisikaan

Nyt itseäsi paljon suurempaa

Ikuinen kiitos sulle kuulukoon

Sinä, minä

Turvassa nyt oon

Vaikka leukani rintaan painautuu

Ja joka toinen askel aina syvempään uppoutuu

Otteesi tiukemmin tarrautuu, oo

Ja kuiskaat:

Ei ole sellaista pimeää, jonne murheesi voisit minulta piilottaa

Kiitos kun siinä sä oot

Tähdet ja kuut sammukoot

Sä kannattelet vaikka et jaksaisikaan

Nyt itseäsi paljon suurempaa

Ikuinen kiitos sulle kuulukoon

Sinä, minä

Tiedät ettei tarvitse koko maailmaa

Sinun yksin voimillas pelastaa

Lupaan olla vahvempi taas kun herään

Yhdessä kaikki me kestetään

Sä kannattelet vaikka et jaksaisikaan

Nyt itseäsi paljon suurempaa

Ikuinen kiitos sulle kuulukoon

Sinä, minä

Kiitos kun siinä sä oot

Tähdet ja kuut sammukoot

Sä kannattelet vaikka et jaksaisikaan

Nyt itseäsi paljon suurempaa

Ikuinen kiitos sulle kuulukoon

Sinä, minä

Tähdet ja kuut sammukoot