Luen - Neljä Ruusua

Kaupunki pimenee,

tyhjyys raiskaa harkiten

ympärillä arkihuoneen.

Jossain kaukaisessa

pimeyden helmassa,

sulottaren ruumiissa

nyt sädekehä palaa

Luen,

olen yksin ja luen

Ilman sua oon kuin tuhkaa,

leijailen ja ajan tuhlaan,

itseäni uhmaan.

Luen,

olen yksin ja luen.

Ilman sua oon kuin tuhkaa,

leijailen ja ajan tuhlaan,

itseäni uhmaan.

Sä kirjoitit kirjeen

salaa kaikilta muilta.

Avasit tunteiden tulvan ja vannoit

totuuden silmien sineen.

Vapaus ja ylpeyden vankeus

vaivaa vastaanottajaa.

Aika kuluu ja sen henki

janoaa rakastajaa.

Luen,

olen yksin ja luen

Ilman sua oon kuin tuhkaa,

leijailen ja ajan tuhlaan,

itseäni uhmaan.

Luen,

olen yksin ja luen.

Ilman sua oon kuin tuhkaa,

leijailen ja ajan tuhlaan,

itseäni uhmaan.