Menetetty valtakunta - Mustan Kuun Lapset

Vanhan miehen

Pakkasherran

Valtakunta lumen ja jään

Hallittuaan erehtyi kerran

Talven portit raotti etelään

Valtiaaksi kevät tahtoi petollinen käärmeenkieli

Lämmön rinnassansa toi viekas kevätneidon mieli

Ei nähnyt vaaraa

Kuolemaansa Pakkasherra edessään

Joka antaisi kaiken

Eteläiset maansa valtakunnasta lumen ja jään

Nyt talvi taitaa kuolla

Kevät päästä niskan päälle

Halla kivet taskussansa vaeltaa järven jäälle

Lumo kauniin immen talven valtiaan sai kiihottumaan

Hylkäisi maailmansa jäämyrskyt pohjoisen

Kuninkaasta kuolevaksi kosketuksen tähden

Kuin nyljetty vailla lunta menetetty valtakunta

Vanha mies Pakkasherra

Ja kevään neito julma sydämestään

Kuristi tuon langenneen miehen

Valtakunnasta lumen ja jään