Viimeisen kerran - Mikael Gabriel, Diandra

Vielä viimeisen kerran

Mä sua vilkaisen

Voisin sanoakin jotain, mutta vaikenen

Vielä viimeisen kerran

Sä mua vilkaisten

Jäät odottamaan

Näenkö mä sua enää koskaan

Otan kynän ja paperin, johon kirjotan

Mun viimest viestii, ku pakko sulle ilmottaa

Mitä sit ku mä en oo enää tääl

Mikä on se juttu, mitä pään sisäl pelätään

Tää on vaa elämää, mikä pia ohi on

Makaan maas selällää, ase kohti ohimoo

Mietin mihin ja miten mun tieni vie

Anna mä mietin viel, anna mä mietin viel

Miten mä hoidan tän, miten mä voitan nää ajatukset pääs

Miten mä poistan tän helvetin täält, en kai kakseittemää selvinnykkää

Ja nyt tää kaikki loppuu

Vielä viimeisen kerran

Mä sua vilkaisen

Voisin sanoakin jotain, mutta vaikenen

Vielä viimeisen kerran

Sä mua vilkaisten

Jäät odottamaan

Näenkö mä sua enää koskaan

Näenkö mä sua enää koskaan

Näenkö mä sua

En mä sit lähtenykkää, vaik mun pää sanoo ihan muuta ja käskee hyppään

Mut se ei oo mä, vaan mun pimee puoli ja tää kuori on särkyvää, ku heikko jää

Mä tipun sinne tunne, kipu mun rinnas, miks meist puolet on hengis,

miks puolet kuollu tai linnas

Muistoi jäljel, mut vaa ajatus teist ahistaa

Mä vihaan maailmaa, miksei jokainen saa mahista

Aika kuluu, kuluu kunnes jalat alta pettää

Mä pistän silmät kii, ku taivaalt sataa vettä ja tunnen pisarat,

kun ne osuu mun kasvoihin ja aion piirtää nää salaisuudet mun tatskoihin

Mitkä mä selvitän tutkimal mitä pelkään

Mä en pysy pyramidin alla vaa sen pääl ja ihan sama miten meni, mus on

pitelemist

En pyydä anteeks et tein tän laulun vaa itelleni

Viimeisen kerran (viimeisen kerran)

Vielä viimeisen kerran (viimeisen kerran)

Vielä viimeisen kerran

Sä mua vilkaisten

Jäät odottamaan

Näenkö mä sua enää koskaan

Näenkö mä sua enää koskaan

Näenkö mä sua enää koskaan

Näenkö mä sua enää koskaan

Näenkö mä sua enää koskaan