Se ei olekaan niin - Maija Vilkkumaa

Ovella lapsi, miten säälittävä

Kauppaa kevätpörriäistä

Se teitittelee ja se sanoo päivää

Tiskit haisee mua hävettää

Mä luulin et aika ikävän syö

Ja toivo epätoivoni lyö

Mä luulin päättyy jokainen yö

Valonsäteisiin

Mut se ei olekaan niin

Mullei oo rahaa, lapsi menee

Eteinen kasvaa ja pienenee

Melkein huudan sen takaisin

Mä olen hullu ja sekaisin

Mä luulin aina jotakin jää

Jota ei pysty hävittämään

Edes silloinkaan repimään kun sanoo näkemiin

Mut se ei olekkaan niin

Ja ulkona jossain oot sinä ja uus

Kireä teennäinen valoisuus

Mä olen verta mä oon välivaltaa

Mä haluan huutaa ja satuttaa

Mä luulin että viha väsyy

Surus sammuu tai himmentyy

Mä luulin et kipu häipyy

Menee kadoksiin

Mut se ei olekaan niin

Mä luulin et hallitsen tän

Mun mielen ja mun elämän

Joo, mä luulin että sinä ja hän

Jäätte unohduksiin

Mut se ei olekaan niin

Se ei olekaan niin

Se ei olekaan niin

Se ei olekaan niin