Anna-Liisa - Maija Vilkkumaa

Se tulee sisään, ääni on vakava

sanoo mull’on kummallinen asia

koira löysi maasta jotakin kauheaa.

Miten näin voi olla kenen oli syy,

kuka pikku enkelistä teki kyyn?

Maailma on hiljaa ja tuijottaa lattiaan.

Tää on viimeinen, hei Anna-Liisa, viimeinen,

tää on viimeinen on yö.

Se oli kamala syksy täynnä häpeää,

sä olit yksin, toivoit et se häviää

sydän kappaleina, roudassa pää ja maa.

Tää on viimeinen, hei Anna-Liisa, viimeinen

tää on viimeinen on yö.

Ne aina sanoi, että

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen

Aina kun ne sanoi

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä lempee ja suloinen,

sä muistit sen aamun

niin hauras ja viilee

ja hauta oli musta ja syvä, musta ja syvä

ja käärö hiljainen, hiljainen.

Tuuli käy, mut haavat ei havise

sä olet huono, arvoton kapine

Joku huokaa onneksi ei meidän tyttö oo.

Tää on viimeinen, hei Anna-Liisa, viimeinen

tää on viimeinen on yö.

Ne aina sanoi että

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen

Aina kun ne sanoi

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen,

sä muistit sen aamun,

niin hauras ja viilee

ja hauta oli musta ja syvä, musta ja syvä

ja käärö hiljainen, hiljainen.

Ne aina sanoi, että

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen.

Aina kun ne sanoi

voi sä oot hyvä, hellä ja hyvä, lempee ja suloinen,

sä muistit sen aamun,

niin hauras ja viilee

ja hauta oli musta ja syvä, musta ja syvä

ja käärö hiljainen, hiljainen.