Kun katson tähtiin hopeisiin - Laura Voutilainen

Hiljalleen tummuva maa

hetken kauniin mieleen saa

kaiken taas muistan kuin

eilisen päivän

muistan tuon tähtien vyön

valaisseen hohteellansa sydänyön

ja myös pienen hymyn häivän

jälkeen suudelman

Kun katson tähtiin hopeisiin

samoin taas tunnen kuin me tunnettiin

sormin kuin niin uteliain

kättäsi kosketin hiljaa vain

Kun katson tähtiin hopeisiin

palata saan hetkiin kauneimpiin

koskaan nähdä en saa

upeampaa

aamua nousevaa

Sydämes holveihin vain

silloin mahtui maailman

enää ei ystäväin

polkumme kohtaa

siksi mua näin lohduttaa

tähtien kirkastama taivas saa

ja ne kerran luokses johtaa

siellä koti on

Kun katson…