Kirje itselleni - Laura Voutilainen

Sain kirjeen itseltäni

Joskus pienenä sen tein

Sen olin kätkenyt aarrearkkuun, jonka ullakolle vein

Kysyin siinä itseltäni, minkä tien mä valitsen

Elänkö tärkeät hetket huomaten ja oonko onnellinen

Ei elämä kai koskaan valu hukkaan, vaikkei paljastaisikaan se tarkoitustaan

Ja vaikka painolastin saan, sen aion kullaksi muuttaa

Ei elämä kai koskaan valu hukkaan

Vaikkei suuret suunnitelmat toteudukkaan

Sillä voinhan milloin vaan, mun elämänkirjaa uudestaan, mä kirjoittaa

Vierellään valvon, isän kättä kosketan.

Ja vaikka kuinka teen tai tahdon,

nään elämänsä

Hiipuvan

Kaikki toiveet ja haaveet, jotka nyt jo jäädä saa

Sytyttivät minussa liekin, joka nyt roihuaa

Ei elämä kai koskaan valu hukkaan

Vaikkei paljastaisikaan se tarkoitustaan

Ja vaikka painolastin saan, sen aion kullaksi muuttaa

Ei elämä kai koskaan valu hukkaan

Vaikkei suuret suunnitelmat toteudukkaan

Sillä voinhan milloin vaan, mun elämänkirjaa uudestaan, mä kirjoittaa.

Ei elämä kai

Koskaan valu hukkaan

Vaikkei paljastaisikaan se tarkoitustaan

Ja vaikka painolastin saan, sen aion kullaksi muuttaa

Ei elämä kai koskaan valu hukkaan

Vaikkei suuret suunnitelmat toteudukkaan

Sillä voinhan milloin vaan, mun elämänkirjaa uudestaan, mä kirjoittaa