Kesäkuun 4. - Laura Voutilainen

Kirjekuoressa on tuttu sukunimi

Kädet täristen mä avaan sen

Kutsuun käytetty on kauneinta paperii

Päivämääränä on keskuun neljäs

Ja mä tunnen kuinka sydän, sydän putoo vähän

En tiiä oonko mä valmis vielä tähän

Kun te sanotte tahdon niin tahdon minäkin

Susta viimeinkin päästää vaik sattuu vieläkin

Kellot teille kun soittaa nyt kanssa urkujen

Meidän katseemme kohtaa ja läpi kyynelten hymyilen

Vasta äskenhän me siin alttaril seisottiin

Niin varmoina kai liian nuorina

Eihän kaikki loput voi olla onnelisii

Mut luotiinhan me jotain kaunista

Ja mä tunnen kuinka sydän, sydän pakahtuu niin

Kun meidän lapsemme kantaa teidän sormuksii

Kun te sanotte tahdon niin tahdon minäkin

Susta viimeinkin päästää vaik sattuu vieläkin

Kellot teille kun soittaa nyt kanssa urkujn

Meidän katseemme kohtaa ja läpi kyyneltn hymyilen

Jos oot onnellinen

Niin mä lupaan olla onnellinen sun puolesta

Ehkä mäkin voin viimein aloittaa alusta

Kun te sanotte tahdon niin tahdon minäkin

Susta viimeinkin päästää vaik sattuu vieläkin

Kellot teille kun soittaa nyt kanssa urkujen

Meidän katseemme kohtaa ja läpi kyynelten hymyilen

Kun te sanotte tahdon niin tahdon minäkin