Vasten auringon siltaa - Alle porte del sole - Katri Helena

Luo meren ja hiekan

alle lokkien viitan

sun ajatuksissani vien

ja toivon yhtä suudelmaa

tuon sieluni rantaan

sen otatko vastaan

sen sinulle voisinko antaa

kuin ainoan tähden?

Niin paljon mä tunnen

kenet syliini suljen

ja kenelle antaa

nämä tunteeni saan?

Vasten auringon siltaa

säteet myöhäiseen iltaan

sinut vierelleni tuo

ja sulle hellyyteni suon

niin kuin tuhannet kerrat

kanssas ollut oon yksin

näin kun haaveissani kuljen

silmät tyhjyydeltä suljen

vasten auringon siltaa

säteet myöhäiseen iltaan

sinut vierelleni tuo

ja sulle hellyyteni suon

jäisit siihen, ystäväin

jäisit siihen, ystäväin!

En kasvoja tunne

en nimeä kuule

en sanaakaan kysy

kun etsin sua itseäin vasten

me nousemme laivaan

ohi meren ja taivaan

kun heräisit, siinä mä oisin

ja sanoisin: «kulta!»

Niin paljon mä tunnen

sinut syliini suljen

on kaikki, mitä sanoa voin:

olen vain sun!

Vasten auringon siltaa

säteet myöhäiseen iltaan

sinut vierelleni tuo

ja sulle hellyyteni suon

niin kuin tuhannet kerrat

kanssas ollut oon yksin

näin kun haaveissani kuljen

silmät tyhjyydeltä suljen

vasten auringon siltaa

säteet myöhäiseen iltaan

sinut vierelleni tuo

ja sulle hellyyteni suon

niin kuin tuhannet kerrat

kanssas ollut oon yksin

näin kun haaveissani kuljen

silmät tyhjyydeltä suljen

vasten auringon siltaa

säteet myöhäiseen iltaan

sinut vierelleni tuo

ja sulle hellyyteni suon

jäisit siihen, ystäväin

jäisit siihen, ystäväin

on hyvä näin