Jotain häviää - Kaija Koo

Nainen laskee arkun multaan ja

Muistaa miehen kädentyöt

Siellä arkussa on kultaa

Muiden vuoksi valvotut yöt

Yöpöydältä kirjan ottaa

Sitä mies tuskin ehti aloittaa

Hymyilyttää tämän sanat

Luvut jäi kesken aikoinaa

Ei hän laiskuuttaan mennyt kuolemaan

Hän kuoli ihan muuten vaan

Hän miestä muistaa ahkeraa

Aina kun jotain häviää

Aina jotain jäljelle jää

Aina kun tuntee ikävää

Tietää, että omisti jotain tärkeää

Ei toista voi koskaan menettää

Se mitä oli, se jää

Ei heillä rahaa ollut — oli työtä paljon

Oli rakkaus

Sillä köyhän kiire on

Rikkaalle siunaus

Sukulaispoika uteli soutuveneen

Kuntoa ja hintaa

-Sitä myy en, sillä näen sen

Lipuvan pitkin Pielisen pintaa

Miksi kaikki ovat hänen kimpussaan

Oispa Tapsa täällä

Ne joutuisi kuuntelemaan

Pari tarkkaan valittua sanaa

Aina kun jotain häviää

Aina jotain jäljelle jää

Aina kun tuntee ikävää

Tietää, että omisti jotain tärkeää

Se, joka uskoi, toivoi ja rakasti

Ei voi kadota iäksi

Se meni vain hukkumaan

Ja se nousee vielä uutena aamuna

Uudestaan

Vaikka ovi on mennyt hetkeksi kii

Se aukeaa kerran rakkaudenavaimin

Ei toista kuolemalle voi menettää

Rakkaus jää