Erottamattomat - Kaija Koo

He ovat kuin paita ja peppu

He ovat kuin reppu ja reissumies

He ovat pummi ja pummitar

Kivenä lakerikengässäsi kenties

Tälle päivälle taas jalkoja särkee

Minä voin juotavat hakee

Sillä minä, jos kukaan, tiedän kuinka

Tärkeetä on

Että yötä vasten veri sakenee

Josafatin kallion elokuun yö lempeä on

Ei heinälato — romantiikkaa ollut tarkoituskaan

Tästä tullakaan

Vaan olla selviämättä päivä kerrallaan

Taivaanrantaa maalaamaan

Luomaan harmaasta purppuraa

He lähtivät etsimään onnenaan

Ja löysivät tavallaan

Erottamattomat, sitä he ovat

Onnelliset, onnettomat

He taivaanrantaa maalaavat

Heinä huulensa toisiinsa yhtyy

Mutta ei ihan suoraan

Kun pullonsuuta suutelemaan ryhtyy

Voi maistaa toisen siitä vuorollaan

Lakerikenkämies vois miljoonia käyttää

Että heidät pois siivotaan

Kun se liian siivottomalta näyttää

Kun he, ei kätke ontuvaa onneaan

Ja rakkauden valtakunta on pitkän siivun

Mittainen

Se voi olla painajaisunta

Mutta yhdessä he katsovat sen

Alusta lopputeksteihin, the end

Taivaanrantaa maalaamaan

Luomaan harmaasta purppuraa

He lähtivät etsimään onnenaan

Ja löysivät tavallaan

Erottamattomat, sitä he ovat

Onnelliset, onnettomat

He taivaanrantaa maalaavat

Erottamattomat

Taivaanrantaa maalaavat

Toisilleen kuuluvat

Onnelliset, onnettomat

Taivaanrantaa maalaamaan

Luomaan harmaasta purppuraa

He lähtivät etsimään onnenaan

Ja löysivät tavallaan

Erottamattomat, sitä he ovat

Onnelliset, onnettomat

He taivaanrantaa maalaavat