Lasijauholaivakeikka - Jukka Poika

Kesän kolmeyksi muistan ain',

kun lasijauholaivakeikan sain.

Ol' säkki niin kuin pesukaappi,

selkänahan irti raappi.

Hanttimiehet töihin jäivät vain.

Vakituiset keikan heivasi.

Vain vinssimiehet taakat veivasi.

Herrat ovat tänään myötä:

Hampparitkin saavat työtä,

herkkuahan ovat ruinanneet.

Oi nuoruus, niin monta turhaa hetkeä

mä silloin elää sain.

Oi nuoruus, se tylsää sotaretkeä

ja raatamista oli vain.

Kuin apinat me kehää kierrettiin.

Selkänahkaa rikki hierrettiin.

Irvistys kuin Ritolalla,

tuli paloi paidan alla.

Merimiehet meitä sääli niin.

Hiessä me saimme kylpeä.

Voi hanttimieskin olla ylpeä

Armoa ei kukaan pyydä,

jätkän sielua ei myydä.

Saatte vaikka nahan nylkeä.

Oi nuoruus, niin monta turhaa hetkeä

mä silloin elää sain.

Oi nuoruus, se tylsää sotaretkeä

ja raatamista oli vain.

Telineeltä säkki annettiin.

Härkävaunuun nyytti kannettiin.

Virkaheitto komissaari,

lukkari ja hullu taari

vaunun laakongilla steppasi.

Päivän keikkahan se oli vaan.

Laiva lossas' pohjalastiaan.

Jätkä väsyneenä horjui,

pomo reelingillä karjui

piiskarahapullot tiedossaan.

Oi nuoruus, niin monta turhaa hetkeä

mä silloin elää sain.

Oi nuoruus, se tylsää sotaretkeä

ja raatamista oli vain.

Vihdoin viimein tili maksettiin.

Just' «mutakuoppaan"mennä jaksettiin.

Portsarikin kädet risti,

kun Pamppu-Pekka putkaan pisti.

Verijäljet jäivät sementtiin.

Äiti ainokaistaan hoiteli:

Vähät rasvat selkään voiteli.

Surkeuttani hän itki,

kyynel valui selkää pitkin.

Sielussani silloin kirveli.

Oi nuoruus, niin monta turhaa hetkeä

mä silloin elää sain.

Oi nuoruus, se tylsää sotaretkeä

ja raatamista oli vain.