Aurinko ei laske - Juha Tapio

Haihtunut on aamukaste nousuun auringon

Hereillä jo linnut, puut ja pihanurmi on

Kämmeneeni kerään hiuksiaan ja palmikoin

Niin hellästi ja taitavasti kuin sen tehdä voin

Hän hiljaisuutta kantaa, sanatonta huntuaan

Syntymästään saakka, toinen tosi katseessaan

Joskus, niin kuin nytkin, aivan kuin hän tässä ois

Silmänräpäyksen ja kääntyy taas jonnekin ja pois

Illan lämmössä hän istuu avoimella ikkunalla

Keinuu hiljaa, kaukaisuuteen katsoo laulamalla

Sanattoman laulun niin kuin toiseen maailmaan

Josta saapunut hän tänne, hetkeksi on vaan

Ja aurinko ei laske, ei laske milloinkaan

Säälimättä surmaa syksy kesän lyhyen

Saapuu kevyt lumi hellästi sen peitellen

Aamu jokainen, jonka kanssaan nähdä saan

Niiden kirkkaus soi kiitosta, kiitosta soi vaan

Illan lämmössä hän istuu avoimella ikkunalla

Keinuu hiljaa, kaukaisuuteen katsoo laulamalla

Sanattoman laulun niin kuin toiseen maailmaan

Josta saapunut hän tänne, hetkeksi on vaan

Aurinko ei laske, ei laske milloinkaan

Illan lämmössä hän istuu avoimella ikkunalla

Keinuu hiljaa, kaukaisuuteen katsoo laulamalla

Sanattoman laulun niin kuin toiseen maailmaan

Josta saapunut hän tänne, hetkeksi on vaan

Ja aurinko ei laske, ei laske milloinkaan

Illan lämmössä hän istuu avoimella ikkunalla

Keinuu hiljaa, kaukaisuuteen katsoo laulamalla

Sanattoman laulun niin kuin toiseen maailmaan

Josta saapunut hän tänne, hetkeksi on vaan

Ja aurinko ei laske, ei laske milloinkaan

Illan lämmössä hän istuu avoimella ikkunalla

Keinuu hiljaa, kaukaisuuteen katsoo laulamalla

Sanattoman laulun niin kuin toiseen maailmaan

Josta saapunut hän tänne, hetkeksi on vaan

Aurinko ei laske, ei laske milloinkaan

Aurinko ei laske, ei laske milloinkaan

Aurinko ei laske, ei laske milloinkaan

Aurinko ei laske, ei laske milloinkaan

Aurinko ei laske

Aurinko ei laske

Aurinko ei laske

Aurinko ei laske