Sudenmorsian - Johanna Kurkela

Tämä kaupunki rakennettu täyteen on kerrostaloja

Meidän asunto on ainoa jossa ei oo päällä valoja

Kyllähän mä tiedän miten sain taas naapurit puhumaan

Tuo neito oottaa sulhastaan

Ei sun laistasi poikaa paikallaan saa koskaan pysymään

Missä olitkaan sä eilen, pystynyt en taaskaan kysymään

Sanot vain et sun täytyy mennä, sut luotu on kulkemaan

Ja neito oottaa sulhastaan

Sudenmorsiammen kyyneleillä peitelty on pitkä tie

Jos tahdot niin se kyllä kotiin asti vie

Ja vaikka tiedän että viereeni sut hetkeks vielä saan

Pian saapuu yö ja aina se vie sut, vie sut vaan

Tuplaikkunan pintaan pikkuhiljaa hiipii huurua

Ja mä sotken sen sormilla, kirjoitan «mä kaipaan sinua»

Kylmään sänkyyn mä koitan mennä vaikka unta en saisikaan

Niin neito oottaa sulhastaan

Sudenmorsiammen kyyneleillä peitelty on pitkä tie

Jos tahdot niin se kyllä kotiin asti vie

Ja vaikka tiedän että viereeni sut hetkeks vielä saan

Pian saapuu yö ja aina se vie sut, vie sut vaan

Vaikken tahtoisi luovuttaa

En mä voi enää muutakaan

Vihdoin kaiken mä selvin silmin nään

Sun täytyy jatkaa sun matkaasi

Eikä se jatku mun kanssani

Mene vain mutta tänne minä jään

Sudenmorsiammen kyyneleillä peitelty on pitkä tie

Jos tahdot niin se kyllä kotiin asti vie

Ja vaikka tiedän että viereeni sut hetkeks vielä saan

Pian saapuu yö ja aina se vie sut, vie sut vaan