Jossain metsäin takana - Johanna Kurkela

Jossain metsäin takana aavat aukeaa

Kalalokit kiertelevät vanhaa majakkaa

Laivat lipuu satamasta ulapalle päin

Siellä laivan kannella sut viime kerran näin

Sanoit metsän ahdistavan uuden etsijää

Saamattomat nahjukset vain lumen seuraan jää

Tiesit maailman voittavasi kunhan yrität

Näivettyköön juurilleen tääll' metsäpitäjät

Toivon, että etsimäsi maailman teiltä sait

Että onnen kultakäsi antoi mitä hait

Ettei haavees tallautuisi kadun asfalttiin

Että usko sulla säilyis suuriin unelmiin

Joskus ehkä muistat vielä maata metsien

Muistat pilvet valkopurjeet yllä järvien

Muistat miten kuikka huusi illan ikävään

Pajulinnun hento laulu häipyi hämärään

Toivon, että etsimäsi maailman teiltä sait

Että onnen kultakäsi antoi mitä hait

Ettei haavees tallautuisi kadun asfalttiin

Että usko sulla säilyis suuriin unelmiin

Vain ihmisiä korpimaan sä unohtaa et voi

Lapsuus sekä nuoruusaika terässiteet loi

Oot yhä yksi joukosta, oot sitä ainiaan

Sen maailman juhlapöydissäkin joudut muistamaan

Toivon, että etsimäsi maailman teiltä sait

Että onnen kultakäsi antoi mitä hait

Ettei haavees tallautuisi kadun asfalttiin

Että usko sulla säilyis suuriin unelmiin

Laivat lipuu satamasta ulapalle päin

Vieläkin sua odotan, oi rakas ystäväin