Kulkuri ja joutsen - Lite grann från ovan - Jenni Vartiainen

Oon kulkuriksi syntynyt mä vainen

Ja paljain jaloin kierrän maailmaa.

Näin kerran unta: joutsen taivahainen

Mun antoi hetken kanssaan taivaltaa.

Näin maat ja metsät, järvet maani armaan,

Sen kaiken sinitaivahalta näin.

Tuuli lauloi laulujaan,

Sadun hohde peitti maan,

Ihanampaa en mä koskaan nähdä saata.

Ja laulun tämän lauloi mulle tuuli:

«On kaikkein kaunein aina oma maa,

Niin moni muuta paremmaksi luuli,

Mut pettymyksen itsellensä saa.

Ei missään taivas sinisemmin loista,

Ei missään hanki hohda kirkkaammin.

Tämä paina sydämees,

Niin on taivas aina sees,

Ja sun taipaleeltas murhe kauas kaikkoo.»

Niin päättyi uni, mutta vielä vuotan

Mä kohtaavani kerran joutsenen,

Ja siihen asti unelmiini luotan;

On helppo uneksia ihmisen.

Siks' paljain jaloin onneani etsin,

Ja huolet laulullani haihdutan.

Elämä on ihanaa,

Kun sen oikein oivaltaa

Ja kun lentää siivin valkein niin kuin joutsen.