Meidän Isä - Ismo Alanko

Meidän isä meni taivaaseen, nyt sieltä sataa leipää

Hän tähdet taivaalle räjäyttää, puhaltelee elämää

Uu-uu-uu-uu

Me lapset ollaan lammaslauma, vallan likaista joukkoa

Isä käskee ja me ryömitään, polvet ruvella möyritään

Uu-uu-uu-uu

Kuolemaa ja elämää pelätään, kuolemaa ja elämää pelätään

Kuolemaa ja elämää pelätään

Veljeni, vanhempi iältään, syntyi kuin sankari sikari suussaan

Kapaloista jo karmea huuto: «Äiti perkele, imettämään

äiti, perkele, imettämään, äiti perkele, imettämään

imettämään, imettämään»

Ja, isä hyvä on, mä paha syntinen anteeksi anelen…

kertosäe:

Meidän isä ja meidän äiti olivat kerran nuoria

He saivat lapsia, tuli ongelmia

Sitten isä meni taivaaseen ja äiti jäi lasten kanssa yksikseen

Nyt isoveli hakkaa siskoa ja mua, se on sekaisin, tahtoo riehua

Sotkee paikan, ja särkee kaiken, äiti voi vain alistua…

Meidän äiti on vanha jo, mutta vielä se synnyttää

Meidän äiti on toista maata, minä vanha sen helmoihin

Miehen täytyy rakentaa, pientä elämää suurempaa

Uu-uu-uu-uu

Äidin rinnoille me rakennetaan, äidin lanteille me rakennetaan

Rakennetaan, pojat, rakennetaan, äiti murtuu, mutta rakennetaan

Isä on hiljaa vintillä, kun lapsi raiskaa äitinsä

Mä panen pääni pensaaseen, isoveli mua anukseen

Valtava karju, vastasyntynyt, nyt jo myynyt äidin ja mut

Nyt jo myynyt äidin ja mut, äidin ja mut, äidin ja mut…

Ja isä hyvä on, mä paha syntinen anteeksi anelen…

kertosäe

«Lähemmäksi maata, sillä muukalaisten magneetti on asennettu

viidakoitten syövereihin, sinne missä Tarzan asui,

kukaan ei tosin tiedä tarkkaan, mitä paikkaa hän mahtoi tarkoittaa.

Erilaiset eläimet valloittavat kaupunkeja: siat, lehmät, kanat, rotat sekä

apinat.

Ihmisistä on jäljellä vain muutamia rumimpia…»