Kaikkivaltiaan peili - Cmx

Astuu valloittaja yksin eteen valtaistuimen\nJa taivaalliset sotajoukot käskyä vain odottaa\nVoimakenttäsiipensä hän taittaa, päänsä kallistaa\nJa katsoo silmiin kuningasta kohta sortuvaa\n«Maailmoiden tuhoaja, elävien jumala\nTaivaankannen kannattaja, vuori kultainen\nNe nimiä on vain ja nimet otetaan nyt pois\nJos kasvoillesi lankeat, se mitä pelastaa»\nTajunta on tyhjä kuten taulu illan hämärässä\nJotain silti tihkuu läpi, tuoksu muistojen:\nEnsimmänen muisto kovin vaisu, kovin hämärä\nOn sydämessä piilotettu salaisuuden ovi\nToinen muisto häilyvä kuin kuva harmaa rakeinen\nOn kasvoista ja niiden takaa aukeavaa maisemaa\nKolmas muisto, luvuista ja numeroista, kaavoista\nNeljäs muisto pimeä ja vaarallinen tie\nJa ääni tuntuu selittävän hiljainen ja vakava\nKuin jokin tuttu, turvallinen kauan sitten kadonnut\nSe kertoo ruumiin kartaksi ja kivun kertoo kompassiksi\nValopisteet tajunnassa tehtäviksi selittää:\nMinä muistan suuren kirjan alla pyhän sinetin, sen jonka\nEsi-äidit maasta kantoi uuden taivaan alle\nMinä muistan liitot, sodat, matkat\nUudet sopimukset, minä muistan\nItseni vain niin kuin muistaa painajaisen\nSortuu valtakunta tomuun viimein joka ikinen\nJa hallitsijain nimet vaipuu unohdukseen tuonelaan\nKaatuu järjestelmät, kuolee sanat suuret huulille\nJa rauniolla yksinäinen tuulenhenkäys vaeltaa\nJa niin kuin silti elänkin on kaikki aikaan siroteltu\nPuhallettu tuuliin aurinkojen kerran sammuvain\nValtapiiri mielen oppii avaruuden sanomaa\nHiljaisuutta sanattomain tähtiholvien\nRakkausko, viha, kerran virtas läpi olentoni\nElämä sen kudos, olin siinä lankana\nTurhaako siis tuokiot ja kaikki tämä sisälläni\nUhma kuolevaisen kohti pimeyden kasvoja