Ruusunen - Chisu

Ruusun punaisen hän toi

Ojentaessaan sen sanoi:

«Katso kukkaa loistavaa

Kuin kauniiksi se kasvoikaan.»

«Omistani poimin sen

Nääthän pitänyt oon siit' huolen

Ja jos sut omakseni saan

Lupaan myös sut saan loistamaan.»

«Huulillesi ruusunpunan saanhan nostattaa?

Piikkejäsi helliä, kunnes ne enää kutittaa

Rakaudella ruokkia, iltaisin sulle puhella

Ja jonain aamuna

Jonain aamuna, puhkeat kukkaan.»

Ihmetteli siin' toinen:

«Miks haluut tehdä kaiken sen?

Miks omaa aikaa hukkaisit?

Ruususta musta rukkaisit?»

Vasts hän siihen sanoin:

«Siks tän ruusun mukaani toin

Ei se vaan itseään iloiseks' tee

Molemmat meist' nyt hymyilee.»

«Jos huulillesi ruusunpunan saan mä nostattaa?

Ja piikkejäsi helliä, kunnes ne enää kutittaa

Jos rakkautta hehkut ja loistollas' valaiset myös mut

Miten aikani ois

Miten aikani ois mennyt hukkaan?»

Ei antautunut toinen viel'

Epäily oli onnen tiel'

«Entä jos en kukkan puhkea?

En olekaan niin rohkea?»

Vastaus oli valmiina:

«Jo pidän sua kauniina

Tärkeintä kanssas' kasvu on

Tai jokainen ois kukaton.»

«Ja huulillesi ruusunpunan tahdon nostattaa

Ja piikkejäsi helliä, kunnes ne enää kutittaa

Rakaudella ruokkia, iltaisin sulle puhella

Ja jonain aamuna

Jonain aamuna, puhkeat kukkaan.»