Viidestoista päivä - Maustetytöt

Aurinko ei todellakaan tänne enää loista

Eikä aallot tosiaankaan rantaan lyö

Sun numerosi tänään almanakastani poistan

Etten soita sulle enää joka yö

Valehtelisin, jos väittäisin mun öisin nukkuvan

Kun en muutakaan oo vielä keksinyt, vain kattoon tuijotan

Viidestoista päivä ilman sua ja kaljaa

Sen pitäis helpottaa, enpä menis vannomaan

Ei jäljellä oo paljon ilman sua ja kaljaa

Ehkä se helpottaa, mut en menis vannomaan

Linnut eivät todellakaan täällä enää laula

Eikä taivaalla ees tähtösiä näy

Mun korvissani kaikuu enää osastoni aula

Hartain toiveeni on ettei kukaan käy

Liioittelisin, jos väittäisin mun päivin valvovan

Kun en muutakaan oo vielä keksinyt, vain kattoon tuijotan

Viidestoista päivä ilman sua ja kaljaa

Sen pitäis helpottaa, enpä menis vannomaan

Ei jäljellä oo paljon ilman sua ja kaljaa

Ehkä se helpottaa, mut en menis vannomaan

Mun sydämeni kohta varmaan sykkimästä lakkaa

Koht ei silmät enää itkeäkään voi

Sun hammasharjan tänään kyllä roskakoriin nakkaan

Enää kertaakaan «My Only One» ei soi

Valehtelisin, jos väittäisin mun öisin nukkuvan

Silti painajaisen päivisinkin vain ootan loppuvan

Viidestoista päivä ilman sua ja kaljaa

Sen pitäis helpottaa, enpä menis vannomaan

Ei jäljellä oo paljon ilman sua ja kaljaa

Ehkä se helpottaa, mut en menis vannomaan